RhythmMusic November 1997
RinneRadio & Wimme File Under: Finnish ambient techno chant
You've got to hand it to these record companies-they know how to come up with catchy titles. Put together tracks from RinneRadio and joiker Wimme (RinneRadio are also his backing band) that have already been released in Finland, release them in the States with a new name and drag in all the punters.
For a start, it's not ambient. RinneRadio may know the way to the chill-out room, but they can also turn out a jazzy groove that bows to John Coltrane and Ornette Coleman while never forgetting that this is the '90s. When Wimme joins the fray (as he does on half the tracks), the music gets more amorphous, as his voice goes from a whisper to a howl—and even a bit clippety-clop on "Texas"-making Sami vocal paintings that can be soothing or disturbing but never ambient or techno. Misleading marketing, sure, but some fine music. File under "brilliant."
Chris Nickson
OJ November 1997
Finska Fantasier
RinneRadio: Pfft
7 nummer
Den Finska jazzscenen har länge präglats av en generositet och prestigelöshet vad det gäller genregränser och nyskapande. Ett skäll är trumslagaren Edvard Vesala vars internationella ryktbarhet i kombination med stor öppenhet och flödiga mentorsskap betytt mycket för många unga musiker. Ett annat skäl är paradoxalt nog Finlands småskalighet och begränsade spelmöjligheter, där alla känner alla och för att få spela 'tvingas' man tillsammans. Detta har genererat en experimentlusta och nyfikenhet både hos publik och musiker, vilket också avsätter sig i den ymniga ström av skivor som ges ut men som här tyvärr ofta är svåra att få tag på.
Saxofonisten Tapani Rinnes grupp, Rinne Radio har dock nått ut ock skapat sig ett internationellt rykte utanför jazzkretsarna. Med sin blandning av technoinfluerad jazz blandad med samisk jojk, mixad och samplad har gruppen producerat ett antal personliga och intressanta skivor (den senaste anmäld i OJ 9/96). På purfärska 'Pfft' tar Rinne Radio steget fullt ut i den elektroniska undergrundsfären, då CDn består av ett antal 'live-remixar' gjorda direkt i samband med en spelning. Praktiskt innebär detta, att parallelt som gruppen spelar bearbetas musiken och mixas om i nya, ibland jämfört med ursprungsversionerna helt annorlunda versioner, en slags 'elektronisk tolkning' på plats. Mika Vainio som ansvarar för detta, arbetar mycket dissektivt, vilket är synd då styrkan i Rinne Radios musik ligger i den rytmiska intensiteten. I Vainios versioner är det mera svävande ljudlandskap som presenteras. Enligt pressmeddelandet ska 'Pfft' inte ses som en uppföljare eller som en nyorientering, utan betraktas som ett renodlat experiment vid sidan av.
Helsingin Sanomat, maanantaina 28. heinäkuuta 1997
Kitschistä Berglundin taikaan
Crusell-viikon avauspäivä liikkui äärilaidasta toiseen
Lempeän kesäyön hyväilemästä vakka-suomalaisen järven pinnasta kohoaa ilmoille parimetrinen klarinetti! Tanssijat ja muusikot jatkavat moisesta häiriintymättä. Tällainen on tietysti täysin mautonta ja typerää. Toki mauttomuudesta ja typeryydestä voi tehdä voimavarankin, mutta helppoa se ei ole.
Kari Kriikun taiteilijakuvaan on aina kuulunut tämänkin ongelman tutkiminen: "Pidän kitschistä. Työhuoneessani on kasapäin erilaisia tyhmiä leluja."
Uudenkaupungin Crusell-festivaalin avajaistapahtuman tanssijoiden Sanna Kekäläisen ja Mika Backlundin osuutta ei minun kompetenssilani arvioida, mutta äänitaustasta vastanneesta RinneRadio-yhtyeestä toteaisin taas kerran, että avantgarde on taiteen kentässä lastentauti.
Rantaan kannetaan kasapäin sähkölaitteita, muusikot puetaan asuihin, jotka muistuttavat nykyisin suositeltavaa ehkäisyvälinettä ja sitten aletaan tuottaa äänimateriaalia. Mutta ei pelkän materiaalin esittely ole musisointia!
Materiaalia vai musiikkia?
Materiaalia, eli ajatuksia, sopisi vähän työstääkin. Kun esillepanoa pidetään muotoa tärkeämpänä, on tuloksena tällaista kastiketta ilman identiteettiä. Avajaisperformanssi herätti ristiriitaisia tuntoja, eli tässä mielessä siis varmaan onnistuttiin.
Tyystin toisenlaisessa maailmassa liikkuivatkin sitten konsertissaan....
Lauri Otonkoski
RinneRadio: Pfft ****
(MK 1066/Production Spéciales)
Noble initiative que celle de Productions Spéciales, qui achemine enfin les travaux de RinneRadio vers nos oreilles. Il aura quand même fallu attendre leur 9e album pour que ce groupe scandinave, première réfé- rence électronique de son pays, s'exporte jusqu'ici. Après Labradford et Jori Hulkkonen, le cercle polaire s'élargit au projet PFFT (prononcez "pifté"), audacieuse mixture d'instruments acoustiques, de nappes synthétiques et de percus ethniques. Une musique de haut vol, "chill-outeuse" et envoûtante, qui n'est pas sans rappeler celle de The Orb. Ce disque a la beauté intacte des champs de neige vierge, la blancheur opaque et mystérieuse que l'explorateur décourve, contemplatif et médusé. Sur les deux derniers tracks, les auteurs se désengourdissent et frappent aux portes d'une techno aussi subtile que sublime. De tong en large, un album fascinant, ou les harmonies savent rester humaines et éviter toute abstraction intellectuelle, PFFFouah !
Stéphanie Lopez
Traxx #2 – August ´97
RinneRadio "Pfft"
Irgendwo zwischen Jazz und Techno liegt eine Grauzone namens RinneRadio. Saxophonist Tapani Rinne aus Finnland
weiß, daß diese Kombination oft ubiges Stirnrunzeln provoziert. Die Verwirrung kommt nicht von Ungefähr. Welche Band spielt schon abwechselnd auf Jazz-, Folk, Avantgardefestivals und dann wiederum in Techno-Clubs? Die drei Finnen haben eingehend mit Ambient- und Natur-Sounds beschäftigt. Jari Kokkonen sammelt und sampelt vor allem Tier-Geräusche, verfremdet sie und baut sie in die Arrangements ein. RinneRadio arbeitet aber auch mit Wimme Saari, einem traditionellen Joiker aus der Region Samiland am Polarkreis zusammen. Auch seine Stimme findet sich in gesampelter Form auf dem Album wieder.
Live-Remixe sind eine weitere verrückte Idee von RinneRadio. In den vergangenen Jahren ist die Formation mehrmals im Vanha-Club Helsinki aufgetreten, während verschiedene DJs ihre Stücke als spontanen Live-Remix in die Bar und andere Räume übertrugen. Die Besucher konnten wählen - zwischen dem Original-Konzert und den Techno-Remixen. Wer sich In der Mitte zwischen den Räumen plazierte, konnte den Komplett-Mix hören. RinneRadio hat sich für das Remix-Projekt mit Mika Vainio zusammengetan, einer Hälfte des finnischen Elektro-Duos Pan Sonic (Sähkö Rec.). Vainio ist der Vorreiter des sogenannten arktischen Minimalismus. Unter dem Titel “Pfft” ist die Zusammenarbeit zwischen RinneRadio und Mika Vainio nun auf CD erschienen. Live-Remixe zwischen zwei Kontinenten; Fusionen aus Jazz und Ambient, Ethno und Elektro – vielleicht lassen Sich all diese Aktivitäten unter dem Schlüsselbegriff „Dekonstruktivismus“ zusammen fassen. DJ Spooky aus der New Yorker Illbient-Clique hat sich jedenfalls schon mal einige Produktionen von RinneRadio auf Vinyl-Platte schneiden lassen - wahrscheinlich wird die Zusammenarbeit zwischen ihm und der finnischen Band com New York Music Festival am 16. Juli auf eine CD gebannt. Auch Das Projekt mit Arto Lindsay soll demnächst auf Platte erscheinen.
Stef
D.A.M.N. - Daily Music News
Friday, July 18, 1997
Mixing it up on the net
While we're on the topic of the Intel Music Festival in New York this weekend, tonight and tomorrow night represent yet another leap forward in the use of Internet technology and its affiliations with music. Dubbed Northern Electric, two artists will make music together from oppostite sides of the globe. The Finnish dance/jazz/drum 'n' bass band RinneRadio will be showcasing at the Knitting Factory in Soho, New York, from 7:00 to 8:00 p.m. EST this evening. The audio tracks from the show will be sent over ISDN lines to the International Jazz Festival in Finland where New York's "hottest underground mixer," DJ Spooky will do a live remix of RinneRadio's performance, from 2:00-3:00 a.m. Finland time. The remix will be sent back across cyberspace to the Knitting Factory so that clubgoers outside the room where Rinne Radio are actually playing will be able to hear the remix at the moment DJ Spooky creates it. Online, you can listen to either the Real Audio broadcast of RinneRadio or the remix from DJ Spooky, as well as access digital still photos from both performances at TheGig.Com or Cultural Alchemy. Cool, or what?!
by Karen Pace
Helsingin Sanomat 10.4.1997
GlassEye, January 1997
RinneRadio
RoK
Give me the name of one rock band from Finland! Can't do is, eh? Up until a year ago, I wouldn't have been able to either, but certainly I've received a lot of really good music from pen-pals there — Jimi Tenor, Panasonic, Annel Nieiddat - but RinneRadio is easily the best band in frosty Suomi. The trio play an Acid Jazz/Dance concoction, throwing in a little ambient here and there for flavor. Rok jets along on the surface by Tapani Rinne's wind instruments but is actually propelled by Kajasto's (and friends) rhythms and beats and Jari Kokkonen's bass.
"Aromaa Alt Too" (a live version of this and "A Lot Of Interference" appear on a CD single released in 1995) has a great mid-pace beat with some wonderfully dark sax layered over lop and some crazy drum and bass samples thrown in. Islandisk borders on pop-jazz, but the drum track played backwards keeps it interesting and grounded. Juju flirts around with some interesting tribal melodies, bul just when it seems to outlive is usefulness, the song busts out into a Hi N-R-G groove that shocked the hell out of me. Some of this stuff reminds me of early '8O's Cabaret Voilaire (when they shed Dada for structure), albeit a very commercal CV with much better rhythm and synth sections. Kajasto, who has also produced and recorded Annel Nieiddat (folk/experimental), lays down some serious speedfreak bassbeats on "Eir 2"- clocking in at 16 minutes and clocking the album out. So what is the parting shot? RinneRadio make guileless jazz electronica from a country whose music scene we'd all do well to pay more attention to.
Dave Bellard