Eesti Päevaleht 13.12.2006



Jazz Thetik 6/2006

Nordische-musik 5/2006





Blue Rhythm 4/2006

Online Musik Magazin 21.3.2006

 

Sound & Image 10.3.2006

Hufvudstadsbladet 15.2.2006

Satakunnan Kansa 6.3.2006
RinneRadio: +

Ohjelmapolitiikka jatkuu johdonmukaisena. Tapani Rinteen saksofonit ovat vaihtuneet klarinetteihin ja Verneri Lumi sekä Juuso Hannukainen saaneet sähköreleilleen ja bongoilleen lisätilaa niin, että + on selvästi ryhmätyö. Samalla se on edeltäjiään tuotetumpi studiolevy. Se on suunniteltu ja rakennettu teos.

Koheesio toimii. Oikeastaan ensimmäistä kertaa RinneRadio on kyennyt toden teolla käyttämään hyväksi kaikkia vahvuuksiaan: pihaltimien kuulaita vetoja, urbaaneja heimorytmejä ja vieraiden ääntenlaskijoiden apua. Pekka Kuusiston johtama viulukvintetti ja Hiili Hiilesmaan massiiviset miksaukset ovat kokonaisuuden saumattomia osia. Esimerkiksi Mootin  ankarassa sumussa musiikin voi melkein nähdä.

Rajoitettu ensipainos on dualdisc. Kääntöpuolen dvd:llä on muun muassa konserttitaltiointi Viron Leigo-festivaaleilta sekä tiedostoja ja luuppeja fanien omia remixejä varten.
Ilari Tapio 

Soundi 2/2006
RinneRadio
Plus
Rockadillo

2000-luvun alussa määriteltiin uudestaan eräitä retroelementtejä hyödyntäviä juttuja. Niille keksittiin uusia nimiä ja tätä nujazz-oivallusta koitettiin turhaan RinneRadionkin ylle sovitella.

RinneRadio on Rokista (1996) lähtien tehnyt varsin tarkkaan omaa juttuaan. Vaikka miehet Tapani Rinteen ympärillä ovat vaihtuneet, yhtyeen soundi on pysynyt selkeästi tunnistettavana. Lattekahviloiden taustamusiikiksi RinneRadion tavara kuitenkin on liian kalevalaista ja monimuotoista. Se tuoksahtaa metsälle ja suolle, ja on paikoin vaarallista.

Plus on nykyisen RinneRadio-tiimin toinen kiekko. Tapani Rinne pitää sitä tämän kokoonpanon ensimmäisenä varsinaisena studiolevynä. Lopputulos on ahdistava. Industrial-vivahteita ja rytmillisiä häiriöelementtejä on runsaasti ja mainiot oivalluksetkin peittyvät niiden alle. On vaikea löytää asentoa, jossa levyä pitäisi kuunnella.

Tällä kertaa RinneRadio on luonut nimekkäiden avustajien, kuten Pekka Kuusiston ja Tommy Lindgrenin, avittamana paketin, joka kirskuu ja natisee, vaappuu ja viheltää. Vaarallinen on muuttunut pelottavaksi. Plus on nimensä mukaisesti enemmän, itse asiassa liian paljon.
Esa Kerttula * *

Eesti Ekspress 22.02.2006
Rinneradio
"+"
(Rockadillo)

Tõsisemaks? Tõesti!

See on esimene kahe poolega plaat minu CD-kogus! Nagu vinüülid olid, aga nüüd saab mängida üht poolt CD-mängijas, teist DVD-mängijas. DVD-poolel on kontsertvõte Leigo järvemuusika kontserdist 2004, mitte liialt erutav, aga siiski hea.  

Tapani Rinne ja kaastööliste tehtav on aga muutunud ja see on selle plaadi üllatav omadus. Saksofone on vähem kui enne. See-eest kuuleme ohtralt keelpille, lugusid, kus Rinne keskendub pigem bassklarnetile, lugusid, millel on bändiväliseid kaasautoreid ja arran ž eerijaid. Siin on agressiivsust ja jõudu, läptoptehnolikke või peaaegu industrial'i-päraseid karme sound'e ja samas klassikalise muusika võtteid. Vaid pooled lood kõlavad nii, et me vana hea Rinneradio ära tunneme. Julge liikumine keerulisema muusika suunas. 9
Tõnu Kaalep