RinneRadio 23.10.2004 Klubi, Turku

Desibeli.net


Illan tarjonnassa olleet eteerisen sykähdyttävät, pauloihinsa kietovat soundit tuli merkattua kalenteriin jo kuukausia sitten. Edellisestä RinneRadio n kohtaamisesta kun on tullut kuluneeksi jo kaksi ja puoli vuotta, oli tämän illan keikka Turun Klubilla selvillä jo silloin kun aurinko vielä paistoi ainakin teoriassa ja lämpö oli edes kuviteltavissa oleva osa elämää.

Lämpöä saatiin kuitenkin säätää nopeasti pienemmälle RinneRadion kolmikon tarttuessa soittimiinsa puolen yön jälkeen lauantai-iltana. Porukkaa oli heti tuvan täydeltä nostamassa tanssijalkaa ja keinuttamassa lannetta sykähdyttävän jazzailevan drum'n bass:n tavoittaessa hip hop rytmit ja syvän dubin. Keikkaa edettiin energisillä väännöillä, joiden mukaan oli helppo imeytyä ja antaa musiikille voiman liikuttaa niin mieltä kuin kehoakin.

Saksofonisti Tapani Rinteen jo vuonna 1988 perustama yhtye sykkii nykyisellään pääosin perkussionisti Juusonik in eli Juuso Hannukaisen, konemies-kosketinsoittaja Verneri Lumen sekä tietysti maestro Rinteen johdolla. Tämän vuotisella Pan -albumilla, vahvassa osassa ollutta viulisti Pekka Kuusistoa tai muita vierailijoita laulaja Siiri Nordinista lähtien ei keikalla päästy ihastelemaan. Musiikki toimii kuitenkin niin vahvasti kolmikon kautta, ettei puuttuvia osasia edes ehtinyt kaipaamaan. Don Johnson Big Band in keikoilla viime aikoina vaikuttaneen Juusonikin vahvaa biitin rakentamista perkussioissa ja muissa lyömäsoittimissa tuli ihasteltua moneen otteeseen, eikä Lumen osuutta kokonaisuudessa tule väheksyä. Muutamissa keikan jälkeisissä kommenteissa oltiin jopa sitä mieltä, että saksofonin osuutta voisi vähentää entisestään. RinneRadion soundi perustuu kuitenkin niin vahvasti hypnotisoivaan instrumenttiin, ettei sen osuutta pääasiallisena taikakaluna voida juuri pienentää.

Usein valloittavilla keikoilla aika kuluu huomattavasti normaalielämää nopeammin, mutta tällä kertaa kello hyppäsi noin tunnilla eteenpäin, kun perussettiä oltiin päättämässä. Onneksi perään saatiin vielä parin kymmenen minuutin encore, joten reilu puolitoista tuntia päästiin kuitenkin tanssimaan. Voimakkaassa energianosteessa edennyt keikka päätettiin rauhallisen tunnelmoivaan kipaleeseen ”hyvää yötä” –fiiliksissä, eivätkä huumaavat ablodit saaneet enää toista encorea aikaan. Kuka tällaista bailuhetkeä olisi kuitenkaan voinut vielä päättää, olihan iltaa toki jatkettava joko Klubin oman KarriK :n breakbeat –setin tahtiin tai muilla kaupungin bailuareenoilla.

Ei voi muuta sanoa kuin, että RinneRadio on yhä vuosien taipaleen jälkeen valloittava, herättävä, sykähdyttävä, kokonaisvaltainen ja palava. Musiikki loistaa sähkönsinistä ja auringon oranssia liekkiä, joka kutsuu elämään kanssaan.
Nelli Korpi

RinneRadio, Klubi Tampere 13.3.2004

Sue, 4/2004


Kevättalvinen ilta tummuu alkavaksi yöksi. Kiiruhdan Klubille noin tuntia ennen puoltayötä. Soitto alkaa melkein heti sinne saavuttuani. Kolmemiestä lavalla, värivaloissa.

Etsiydyn eturiviin. En halua menettää mitään, joten en uskalla liikkua tanssiaskelia kauemmas paikaltani. Juoma loppuu ensimmäisien tahtien aikana ja koko keikan ajan jatkunut tanssaaminen janottaa. Poistua ei kuitenkaan voi. Musiikin magneettinen vetovoima on liian voimakas. Koko keikan ajan musiikki soljuu eteenpäin ilman suurempia taukoja. Välispiikkien tilalla on alkutahteja seuraavasta kappaleesta. Keikka kestää tunnin, luulen. Aika tuntuu janosta huolimatta liian lyhyeltä. Jaksaisin talvisukkahousuistani huolimalla pistää jalalla koreaksi aamuun asti.

Rinneradion musiikki hypnotisoi. Kertaakaan ei keikan aikana tullut mieleen, että "Hohhoijaa, soittakaa nyt joku hittipiisi. että pääsisin tunnelmaan edes hetkeksi". Yksittäiset kappaleet innostivat yleisön hakkaamaan käsiään yhteen. Ainakin minun korvissani kaikki kappaleet kuulostivat yllättävän samanarvoisilta - samanarvoisilta siten, että jokainen miellytti ja jokainen tuntui hyvältä valinnalta soittolistalle. Keikalla ei siis ollut kokokohtaa, vaan keikka itsessään oli kokokohta.

On yllättävää, miten ihmiset heti keikan päätyttyä lähtevät hakemaan takkejaan narikasta ja suuntaavat kotiin. Vaikuttavan ja intensiivisen elämyksen jälkeen on mielestäni hyvä jäädä paikan päälle rauhoittumaan ja sulattelemaan tunnetta. Rinneradio on aktiivinen yhtye. Yleisön ja Rinneradion välille syntyvä vuorovaikutussuhde on voimakas. Jokin kietoo musiikin yleisöön niin valtavalla vetovoimalla, ettei paikalta voi lähteä kesken kaiken. Minä en ainakaan voinut. Samaa hypnoottisuutta ei aivan tavoita levyltä. Rinneradio on ehdottomasti liveyhtye.

Valosuunnittelu keikalla oli mainio. Valot määrittävät tunnetilaa siinä missä musiikkikin. Näin Rinneradion muutama vuosi sitten Koneiston päälavalla. Elämys oli silloinkin vaikuttava. Rinneradion musiikki ei ole paikkasidonnaista, vaan bändisidonnaista.

Rinneradion keikka oli Johdatusta tunnetilaan. Vahva orgaanisuus musiikissa johdattaa alkuvoimaisen kokemuksen piiriin. Tapani Rinne keskellä saksofoninsa kanssa, Verneri Lumi, konemies, yleisöstä katsoen oikealla, Juusonik percussioineen vasemmalla. Rytmi kietoo sekä yleisön että yhtyeen itsensä pauloihinsa. Joka puolella on rytmiä ja liike. Keikan jälkeen yleisö oli tyytyväisiä ja hyväntuulista. Mielestäni se jos mikä kertoo onnistuneesta, tavoitteet saavuttaneesta liveaktiosta.

Rinneradion levynnimet kuvaavat musiikkia hyvin; esimerkiksi Joik, Nao tai uusin levy Pan ovat jokainen yksitavuisia sanoja, mutta kätkevät sisäänsä mielikuvia Ja kirjoitettuja merkityksiä kirjoiksi asti. Rinneradion keikasta erityisen häkeltyneenä ehdottaisinkin heidän seuraavan levynsä nimeksi "Vau". Se on yhtä lyhyt ja kätkee sisäänsä paljon, ainakin vahvan tunneilmauksen.
NooraI

Helsingin Sanomat 20/02/2004

RinneRadio: Pan

Aamukasteinen kesäaamu maalaiskaupungin toripuistossa. Yksinäinen sopraanosaksofoni huokailee kaukana lehvästössä. Kortteliralli on lopuillaan, ja karvanoppatoyota kurvaa vielä kerran paikalle. Pellit pullistelevat jytkeen tahdissa kuin Hessu Hopon autossa. Sopraano ei häkelly, ja näin jatketaan vuodesta toiseen. Näky on kuin Rinneradio, ja kuulijoita alkaa vähitellen nukuttaa.

Rinne ja Radio ovat yhtä kuin sopraanosaksofonisti Tapani Rinne ja dunk-dunk kone. Siinä on myös uuden Pan-levyn "tanssittava" idea, vaikka tulosta kuvataan aiempaa orgaanisemmaksi. Mukana on muun muassa kaksi lyömäsoittajaa sekä viulisti Pekka Kuusisto. Mutta näillä ei ole juuri mitään merkitystä. Rinneradion pelkistetty runous hiipuu hiljaa kuin nouseva päivä hotellin diskon nurkalla.

Kaikki tässä on jo koettu.
Jukka Hauru

Tuhma 3/5

"And for now something completely different", kuten Monty Pythonin vesselit sanoisivat. RinneRadion tuorein Pan-albumi kun ei ole ihan sitä materiaalia, jollaista Tuhman levyarvostelut yleensä luotaavat - ja hyvä niin. Liian monet "tuhmiksi" luokiteltavat levyt kun keskittyvät luomaan tunnelman sijaan mahdollisimman infernaalisen volyymitason, joka ei rikastuta kuin korvalääkäreiden koulukuntaa. RinneRadion kanssa asiat ovat toisin. Pan ei soi lujaa. Pan ei julista. Pan ei tee itsestään numeroa. Sen sijaan Pan vie matkalle jonnekin, minne ei normaalina arkipäivänään edes vahingossa eksyisi.

Jo tässä vaiheessa lienee selvää, ettei RinneRadiota, sen enempää kuin Pan-albumiakaan, ole suunnaltu ennakkoluuloisille lurjuksille. Jos ei osaa jättää slayereita ja machineheadeja edes yhdeksi päiväksi levyhyllyyn lojumaan, RinneRadiosta tuskin saa paljoakaan irti. Pan ei ole heviä. Ei rokkia. Ei edes garagea. Sen sijaan Pan on äärimmäisen rentoa ja rentouttavaa tunnelmointia, joka laittaa jopa tällaisen discoallergikon jalan paikoin vipattamaan. Levy-yhtiön mediatiedote määrittää Ririnesoundin tanssittavaksi poljennoksi. Tapani Rinne itse kutsuu yhtyeensä soundia aikaisempaa orgaanisemmaksi. Ei järin täsmällisiä, mutta sitäkin osuvampia lohkaisuja. RinneRadiota on vaikea - ja turha - määritellä. Biittejä, ruplatuksia ja fonisoundeja on sekoiteltu niin kauan, että RinneRadion tyyli on selkästi tunnistettava.

Pan on RinneRadion ensimmäinen uudella kokoonpanolla tehty albumi. Nimensä yhtyeelle luovuttaneen Tapani Rinteen ohella RinneRadiossa vaikuttavat nykyään Verneri Lumi ja Juusonik. Lisäksi Panilla musisoi lista vierailevia artisteja - joukossa mm. Pauli Saastamoinen ja Siiri Nordin(!). Toisin kuin kaupallisen populaariviihteen suoltamissa levyissä, ei vierailijoiden osuutta ole alleviivattu millään tavoin. Vaikka vierailijaksi laskettava viulisti Pekka Kuusisto onkin mukana Panin jokaisella raidalla, ei albumi hänenkään kohdalla muutu yhden miehen showksi. Kokonaisuus on hillittyjä hallittu. Muutenkin Pan on vahva levy. Metallimätön aggressiivisuuteen tottuneelle sen rauhallinen eetterisyys saattaa kuitenkin muodostua puuduttavaksi. Paikoin Pan sortuukin tasapaksuun paikallaantallaamiseen - mutta onneksi vain paikoin. Panin intensiivinen kuunteleminen saattaa olla harjaantumattomalle korvalle haasteellinen kokemus, mutta samalla kuitenkin myös palkitseva, RinneRadio-fanille Panin 51 minuuttia saattaa sen sijaan tuntua jopa turhan lyhyeltä.

Rentoudestaan huolimatta Pan ei ole viihdemusiikkia. Toki sen voi laittaa taustahälyäkin peittämään,mutta hissimuzakiksi Pan on aivan liian rikasta ja yksityiskohtaista. Pan on rentoutusmusiikkia ilman new age-henkistä hörhellystä. Tanssimusiikkia ilman Goa trance -kliseitä, instrumentaalimusiikkia ilman nuottivihkoja.

RinneRadiota on vaikea arvostella käyttämättä verbaalisia, ja jopa lyyrisiä, kielikuvia. Jo se kertoo paljon RinneRadion musiikista. Pan on täynnä kappaleita, jotka ovat kuin kuvia toisesta maailmasta. Paikasta, jossa kännykät eivät pirise, avovaimo motkota tai krapula pilaa viikonloppusuunnitelmia.

Suosittelen. Jos ei muuten, niin ihan jo pelkästään vaihtelun vuoksi ja huvin kannalta.
Tatu C. Junni

Ruotuväki 5/5

Rinneradion uusi levy Pan on ensimmäinen pitkäsoitto, jossa ovat mukana yhtyeen nykyiset jäsenet Verneri Lumi ja Juusonik. Levyllä on myös kourallinen vieraita soittamassa. Pekka Kuusiston viulut maalailevat levyn tunnelmaan mainion vivahteen ja Teho Majamäki on paukuttamassa lyömäsoittimilla puolissa biiseistä. Myös Siiri Nordin on antanut äänensä yhteen kipaleeseen.

Levy on alusta loppuun asti toimiva, elektronisen jauhannan, heimo- paukutuksen ja jazzelementtien luoma kokonaisuus. Meininki ajautuu aika ajoin house- ja elektrotyyppiseen rytmiseen paukkeeseen ja räjähtää pian taas kukkaan: viulun, saksofonin ja klarinetin höystämään tunnelmointiin.

Levy on hyvä ostos niille, jotka pitävät elektronisesta musiikista tai jazzista. Täydellinen ostos niille, jotka pitävät molemmista.
(JK)

 

Ilkka 9.5.2004 *****/5

RinneRadio: Pan RinneRadio-yhtye on melkoisen outo lintu suomalaisessa musiikkimaailmassa. Sen tanssi-musiikin tyyliin upotetut jazz- ja pop-elementit muodostavat kollaaseja, jotka kaikuvat kokonaisvaltaisina elämyksinä. Yhtyeen vuosi sitten ilmestynyt albumi “Lumix” oli arvostelumenestys. RinneRadio ei onneksi jäänyt lepäämään laakereillaan, vaan kehitti ilmaisuaan eteenpäin. Kun Lumixilla tehtiin töitä lähinnä ulkopuolisten tuottajien kanssa, uudella levyllä palataan takaisin tiiviiseen yhtyetoimintaan. Kuulas “Pan” työntää stereoiden kaiuttimiin kokeellista avaruus- ja konejazzia ja ­poppia, joissa sävyjä haetaan omalaatuisten saundien ohella Tapani Rinteen näkemyksellisistä saksofoni- ja klarinettikuvioista. Myös vierailija Pekka Kuusiston viulusovitukset tuovat soppaan viehkoja elementtejä. Kiekko kulkee tajunnanvirrassaan ilmavan hallitusti. Tunnelmien merkityksiä ei sen kummemmin alleviivailla, joten kuuntelija saa itse rakentaa musiikista omia, henkilökohtaisia maailmojaan. Kuulemma “Pan” on jo ehtinyt herättää paljon huomiota ulkomailla. En yhtään ihmettele.
Juha Seitz

 

PLANnet X Beat Music Magazine 28.2.2004

RinneRadio: Lumix

Da wechselt sich der Opener, ein straighter Dancefloorkracher ab mit fragilen, luftigen und intellegenten Arrangements. Manchmal jazzig, manchmal Psycedelic. Schwere Big Beat Patterns treffen auf leichte, transparente und frostig kühle Atmos- wie das Coverartwork passend umsetzt. Schöne und interessante CD.