Turun Sanomat 13.03.03
5/6
RinneRadion pioneerityö jazzin, ambientin ja monenkirjavien rytmien fuusioinnissa on noteerattu ympäri planeettaa. Viimeksi chill out –piireissä keksitty ryhmä olisi voinut lypsää arktisuudellaan ja sananmukaisella cooliudellaan. Asetelmallisen lenseilyn sijaan klikki keskittyy kuitenkin viisasti soonisten kerrostumien luotaamiseen – viilestelyä kun on moneen lähtöön.
Sähköinen-akustinen / viileä-lämmin –kontrastit ovat alusta saakka olleet bändin ilmaisun kantavia elementtejä. Niin nytkin. Lumix kerrostuu tutusti elektro-pulsseista ja päävisionääri Tapan Rinteen hehkuvasta puhallintyöskentelystä.
Rinne tuntuu oivaltaneen, että syklit sulkeutuvat aina jossain vaiheessa
– nykyhetki kumpuaa enemmän ja vähemmän eilisestä. RinneRadion
eteenpäin katsovassa luomisprosessissa kaikuavat muun muassa vibrafoni,
kraftwerkmaisen tiheä syntikkä ja käsitteeksi muotoutunut isokaarinen
ambient ilman että mikään jää yhteensulautumassa
pelkäksi sitaatiksi. Täistä ei taida elektro-jazz paljon skarpittua.
Matti Komulainen
Soundi 04/2003
RINNERADIO
Lumix
Se, että kokeileva RinneRadio ei nykyään kuulosta juurikaan
järisyttävältä, tuntuu jotakuinkin hämmästyttävältä
Tapani Rinteen villejä ekskursioita ajatellen. Kymmenen vuotta sitten
oli toisin. Silloin RinneRadio teki musiikkia, jota pidettiin vaikuttavana
ja kekseliäänä, kansainvälisestikin peräti ainutlaatuisena
ja kummallisena.
15 vuodessa tapahtuu paljon, ja on ehditty puhaltaa vaikka minkälaisen
musiikin päälle. On luotu fuusiota, ja kovin ihastuneita ollaan
joka ainut kerta, kun keksitään jälleen puhaltaa breikkien
päälle, äänittää DJ:n kanssa tai käyttää
niitä mystisiä "koneita". Tapani Rinteelle tässä
ei ole enää vuosiin ollut mitään uutta, ja hän tietää
sen varmasti itsekin, vanhana tekijänä.
Tässä kontekstissa Lumix, uudelleensyntyneen RinneRadion uusi lp,
on jotain minulle täysin käsittämätöntä, hämmentävän
vesitettyä. RinneRadio tuottaa tanssimusiikkia, ja sen yhteydessä
puhutaan edelleen sivulauseessa jazzista, koska Rinne puhaltaa - kuolleiden,
halpojen groovejen päälle. Sieluttomasti tuotettu Lumix on hyvin
hengetöntä tamppausta; se on soinniltaan valju ja välityön
oloinen, kenties valikoituun makuun.
Luulisin, että Helsinki Northeast, jolla vierailee Killer-yhtyeen Siiri,
tullaan kuulemaan kokoelmalla jos toisellakin. Sinne se sopii, muun päiväntavaran
joukkoon.
ASKO KAUPPINEN **
Nordische Musik website
RinneRadio: Lumix
(2003, Zen Master /Rockadillo ZENCD2083 ) - Avantgarde
Einst begannen RinneRadio als eine formidable Progressiv-Jazzband mit dem Hang zum Experimentellen. Heute herrscht man über moderne Dance- und NuJazz-Töne, und das souverän und zugleich voller Leidenschaft. Dicht gewebt ist ihr Klanggebäude, äußerst tanzbar bis hypnotisch und dabei in seinen Ausbuchtungen von filigranen, nicht unkomplizierten Rhythmusschnipseln und stoischen Bassläufen sehr weit ausgelegt.
Sehr hübsch und sehr eingängig sind auch die diversen eingeflochtenen Saxophon-Intros von Bandleader Tapani Rinne, die zeigen, dass Jan Garbarek einerseits bis heute Maßstäbe setzt und dabei doch oft ein echter Schmalzkuchen geblieben ist, an dem man sich gerne abarbeiten darf.
FK
Aloha #7, October 2003
Lumix ****
Adventurous Finns
Hardly known in the Netherlands, but a very esteemed stage guest in other Western European countries is the Finnish band RinneRadio, founded in 1988 by sax player Tapani Rinne. Operating on the border of jazz and electronic music, the group built an impressive catalogue.
With their album 'Rok' (1996) they were one of the predecessors of the lounge-sound and recently the group played with The Nits. In short, RinneRadio is one of the pillars of the interesting electronic jazz-scene in Scandinavia.
Their ninth album, after a stormy period finished in a new line-up, presents the more more accessible as well as the experimental side of the group: from beat driven atmospheric tracks to etherical film music, displaying an unearthly, fairytale-like feeling thanks to Rinne's bass clarinet.
Lumix is a rich and timeless album, and RinneRadio deserves a place on North Sea Jazz.
Reviewer: Alfred Bos (Kindly translated to English by Liesbeth Puts.)